SOY Sihteeri Mika Paavola, sihteeri@soy.fi
PL 49, 00501 Helsinki,

Suomen Käsikirurgiyhdistys

Maamme varhaisimmat dokumentoidut käsikirurgiset hoitotoimenpiteet ovat ensimmäisen varsinaisen sairaalamme, Turun lääninsairaalan, ensimmäiseltä toimintavuodelta 1759-1760. Käsikirurgian hoitotulokset olivat pitkään vaatimattomat. Vasta toisen maailmansodan suurten käsikirurgisten potilasaineistojen yleisesti huonot tulokset olivat kirurgikunnalle maailmanlaajuisesti pakottava haaste tilanteen parantamiseksi. Vuonna 1950 Kalle Emil Kallio (1899-1981) nimitettiin Helsingin yliopiston kirurgian professoriksi ja III kirurgian klinikan johtajaksi. Hän kehitti yleiskirurgian klinikasta nopeasti ortopedian ja traumatologian klinikan. K. E. Kallio oli sotakirurgina paneutunut raajakirurgian pulmiin. Hänellä oli realistinen näkemys käsikirurgisten leikkausten tuloksista, ja hän pyrki parantamaan tilannetta. Lukuisilla ulkomaanmatkoillaan K. E. Kallio ystävystyi monien kansainvälisten johtavien käsikirurgien kanssa, ja hän kutsui heitä klinikkaansa luennoimaan ja tekemään leikkausdemonstraatioita. Klinikan hoitokäytäntöjä nykyaikaistettiin ja K. E. Kallio antoi tukensa käsikirurgiaan suuntautuneelle apulaislääkäri Kauko Soloselle. Helsingin yliopiston ortopedian ja traumatologian klinikka siirtyi 1.6.1960 Kirurgisesta sairaalasta Töölön sairaalaan, jossa käsikirurginen toiminta lisääntyi ja eriytyi mm. runsaan päivystyspoliklinikkatyön takia. Sisäisin järjestelyin aloitettiin varsinainen käsikirurgian osaston toiminta 1963. Potilaspaikkoja oli 20-28. Käsikirurgisen osaston johtavaksi lääkäriksi nimitettiin Solonen. Muina senioreina olivat Henry Brummer ja Georg Bakalim. Ortopediaan erikoistuvat lääkärit olivat vuorollaan 6 kk käsiosaston apulaislääkäreinä. Toiminta kuihtui, kun Kallio jäi eläkkeelle 1967, Solonen siirtyi Kotkan keskussairaalan kirurgiylilääkäriksi 1968 ja Brummer Invalidisäätiön sairaalaan. Bakalim hoiti käsikirurgisia potilaita ortopedian erikoislääkärin vakanssilla ilman nimettyjä käsikirurgian osastopaikkoja eläkkeellesiirtymiseensä asti 1984. Kirurgisessa sairaalassa toimi lisäksi ortopedis-traumatologinen yksikkö, jossa osastonlääkäri Gösta Hagman hoiti käsikirurgisia potilaita 1973-1994.

Vuonna 1969 Invalidisäätiön sairaalassa avattiin 38-paikkainen käsikirurginen osasto ja poliklinikka. Yksikössä työskentelivät sairaalan apulaisylilääkärinä ja käsikirurgian johtavana lääkärinä Solonen, osastonlääkärinä Brummer ja 1-2 apulaislääkäriä.

Mikrokirurgisen tekniikan käyttöönotto mullisti ratkaisevalla tavalla käsikirurgian. Se uudisti laajalti myös ortopediaa ja traumatologiaa sekä muuta rekonstruktiivista kirurgiaa. Mikrokirurginen käsikirurgia ja samalla mikrokirurginen ortopedia alkoi Suomessa varsinaisesti Invalidisäätiön sairaalassa 1969, jonne oli saatu hankittua tarvittavat harjoitus- ja tutkimustilat sekä välineistö.

Solonen jatkoi Invalidisäätiön sairaalan käsiyksikön johtajana ja johtavana lääkärinä eläkkeellesiirtymiseensä saakka 1984, jonka jälkeen yksikön johtajana toimi Brummer eläkkeellesiirtymiseensä asti 1986. Siitä lähtien yksikön ylilääkärinä on toiminut Martti Vastamäki.

Tampereella alkoi käsikirurginen toiminta 1976, kun Simo Vilkki nimitettiin kirurgian apulaisopettajan virkaan. Kuopiossa alkoi käsikirurginen toiminta 1979 Heikki Jaroman siirtyessä sinne kirurgian apulaisopettajan virkaan. Oulussa Timo Raatikainen sai käsikirurgian vastuulleen 1985. HYKS:ssa perustettiin Töölön sairaalaan käsikirurginen osasto 1995. Käynnistysvaiheessa osastoa johtivat Vilkki ja Pekka Kallio ja vuodesta 1999 Timo Raatikainen. Lisäksi käsikirurgista sairaalatoimintaa on nykyisin TYKS:ssa, Jyväskylässä, Lahdessa ja Kotkassa. Heinolan Reumasairaala saavutti jo 1960-luvulta alkaen Kauko Vainion johdolla maailmanmainetta myös reumapotilaiden käsikirurgiassa. Eräitä hänen käsikirurgian menetelmiään käytetään edelleen, ja hänen työnsä ovat usein referoituja.

Käsikirurgista koulutusta K. E. Kallio järjesti klinikassaan jo 1960-luvulla. Tapaturmapäivät oli tarkoitettu nimenomaan kirurgista vastuuta kantaville sairaalalääkäreille. Aiheina käsiteltiin mm. akuutteja käsivammoja ja järjestettiin leikkausdemonstraatioita. Vuonna 1970 Invalidisäätiön sairaalassa aloitettiin kaksipäiväisten Käsikirurgian päivien järjestäminen. Luentojen ja demonstraatioiden lisäksi osanottajilla oli mahdollisuus avustaa käsikirurgisissa leikkauksissa. Nykyisin koulutusvastuussa olevilla yliopistoilla on omat koulutusohjelmansa. Lisäksi Suomen Käsikirurgiyhdistys on yleensä organisoinut Lääkäripäiville ja Kirurgipäiville omat ohjelmansa. Ortopedian ja traumatologian jatkokoulutusohjelman puitteissa on järjestetty käsikirurgista koulutusta. Vuonna 2000 ilmestyi Duodecimin kustantamana suomenkielinen Käsikirurgia-kirja.

Ensimmäinen käsikirurgiaan nimetyn apulaislääkärin toimi saatiin Invalidisäätiön sairaalaan 1973. Invalidisäätiön sairaala oli vuoteen 1985 asti Suomen ainoa varsinainen käsikirurgian koulutuspaikka. Suomen ensimmäiseksi käsikirurgian dosentiksi nimitettiin Solonen Helsingin yliopistoon (1982). Muualla erikoislääkärikoulutus aloitettiin Tampereella 1986, Kuopiossa 1989, Oulussa 1995 ja HYKS:ssä 1995.

Käsikirurgia hyväksyttiin kirurgian suppeaksi erikoisalaksi 6.7.1981 ja 1.1.1999 alkaen se nimitettiin varsinaiseksi spesialiteetiksi.

Suomen Käsikirurgiyhdistys perustettiin 7.1.1976. Perustajajäseninä olivat. Solonen, Brummer, Bakalim (1918-1994), Vastamäki ja Vilkki. Nykyään yhdistyksessä on 58 jäsentä, joista 26 on käsikirurgian erikoislääkäreitä. Yhdistys on valinnut kolme kunniajäsentä: Vainio 1980, Solonen 1985, Brummer 1995.

Pohjoismainen käsikirurgikongressi on järjestetty Turussa 1988 ja Kuopiossa 2000. Vuonna 1995 pidettiin käsikirurgian maailmankokous (IFSSH) Helsingissä.

mainos